Teksti: Henna Vanninen
Kuvat: Henna Vanninen, Maija Koskinen
Kun Ruby muutti Vietnamista Posiolle elokuussa 2024 ja Ester saapui Myanmarista jo muutamaa kuukautta aiemmin, heitä yhdisti sama asia: edessä oli täysin uudenlainen elämä.
Toinen oli kasvanut noin kymmenen miljoonan asukkaan suurkaupungissa, toinen pienessä noin 10 000 asukkaan kylässä. Silti molemmat löysivät yhteisen kodin pienestä Etelä-Lapin kunnasta.
”Kuulin Posiosta ja Posion lukiosta paljon hyvää. Täällä on esimerkiksi edullinen asuntola aivan koulun vieressä”, Ruby kertoo.
”Minusta oli hauskaa tulla ensimmäiseksi burmalaiseksi opiskelijaksi Posion lukioon. Kuulin, että Posio on rauhallinen paikka, jossa ei ole paljon ihmisiä”, Ester sanoo.
Vaikka heidän taustansa ovat hyvin erilaiset, molemmat arvostavat Posiolla samoja asioita: rauhaa, turvallisuutta ja luontoa. Esterille pienelle paikkakunnalle muuttaminen tuntui luontevalta: ”Kotikylässäni Myanmarissa asuu suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Posiolla. Sopeutuminen oli siksi melko helppoa.”
Rubylle muutos oli huomattavasti suurempi: ”Kotikaupunkini on todella suuri. Ihmisiä ja rakennuksia on kaikkialla, eikä luontoa juuri näe. Posiolla kaikki on päinvastoin. Uskon, että kohtalo johdatteli minut tänne asumaan ja opiskelemaan.”
Uuteen maahan muuttaminen tarkoittaa uuden kielen, kulttuurin ja arjen opettelua. Ruby ja Ester kokevat, ettei heidän ole kuitenkaan tarvinnut tehdä sitä yksin.
Posion lukion kansainväliset opiskelijat saavat paikallisen isäntäperheen, jonka kanssa opiskelijat viettävät aikaa koulun ulkopuolella. Lisäksi asuntolaohjaaja ja koulun henkilökunta ovat tärkeä osa opiskelijoiden arkea. ”Oma isäntäperheeni on ollut minulle todella tärkeä. On mukavaa, että minut otetaan mukaan ja teemme yhdessä kaikenlaista”, Ester kertoo.
Myös paikallisten ihmisten ystävällisyys on jäänyt Rubyn mieleen: ”Äitini lähetti minulle kerran noin 20 kilogrammaa painavan paketin. Eräs minulle täysin tuntematon mies toi sen autollaan asuntolaan. Se auttoi minua todella paljon.”
Suomen kielen oppiminen on ollut tärkeä osa kotiutumista. ”Nyt puhun suomea paljon paremmin kuin ensimmäisenä opiskeluvuotenani. Ymmärrän enemmän ja uskallan käyttää kieltä, vaikka opinnoissa käytettävä sanasto onkin muuttunut koko ajan vaativammaksi”, Ester kertoo.
Suomalaisessa kulttuurissa molempia yllättivät aluksi pienet arkiset asiat. ”Suomalainen ruoka oli minulle aivan uutta. Aluksi siihen tottuminen vei aikaa, mutta nykyään pidän siitä todella paljon”, Ruby sanoo.
”Minun oli aluksi vaikea jutella suomalaisille, koska he ovat melko ujoja. Nyt olen oppinut, miten heitä kannattaa lähestyä, ja meillä on paljon suomalaisia kavereita”, Ester sanoo hymyillen.
Posion kansainväliset opiskelijat eivät ole mukana vain koulun arjessa. Monet tutustuvat työelämään jo opiskeluaikana. Ester työskentelee Pentikillä muutamana päivänä viikossa ja on löytänyt työn kautta uuden intohimon.
”Teen paljon keramiikkaa ja käsitöitä. Tykkään työskennellä käsilläni, ja työ on todella mielenkiintoista. Myanmarissa ei ole samanlaista keramiikkaperinnettä kuin täällä, joten olen oppinut paljon uutta.”
Työ on vahvistanut myös tulevaisuuden suunnitelmia. Ruby haaveilee biologian ja kemian opinnoista suomalaisessa yliopistossa, kun taas Esteriä kiinnostavat arkkitehtuuri ja muut teknologian alat.
Molempien toive on kuitenkin sama: ”Haluamme jäädä Suomeen opiskelemaan ja rakentamaan tulevaisuuttamme täällä.”
Pentikin tehtaanjohtaja Tiina Gäddnäs muutti Posiolle vuonna 2022 työn perässä Pietarsaaresta. Hänen mukaansa kansainvälisistä opiskelijoista on tullut tärkeä osa sekä Pentikin työyhteisöä että koko Posion tulevaisuutta.
Pentikillä työskentelee vuosittain harjoittelijoita ja lukiolaisia, joista moni on tullut Suomeen opiskelemaan ulkomailta. ”Opiskelijoiden kanssa työskentely on todella antoisaa. He uskaltavat kyseenalaistaa asioita ja tuovat mukanaan uusia näkökulmia. Siinä oppii itsekin jatkuvasti.”
Viimeisten vuosien aikana opiskelijoiden monimuotoisuus on kasvanut. ”Kun opiskelijoilla on eri äidinkielet, heidän yhteiseksi kielekseen muodostuu suomi. Se nopeuttaa heidän kotoutumistaan ja auttaa myös työyhteisöön ja vapaa-aikaan mukaan pääsemisessä.”
Monelle opiskelijalle Pentikistä on tullut paljon enemmän kuin työpaikka. ”Anu on ollut monelle vähän kuin äitihahmo. Monet palaavat meille kesä- tai sesonkitöihin myöhemminkin, vaikka opinnot tai elämä olisivat vieneet jo muualle. Pentikistä on muodostunut heille eräänlainen toinen perhe.”
Lähivuosina Pentikillä jää eläkkeelle paljon työntekijöitä. Tarve uusille osaajille on suuri. ”Meillä tarvitaan tulevaisuudessa tekijöitä tuotantoon, myymälään, toimistoon, logistiikkaan, IT-tehtäviin ja moniin muihin rooleihin. Kansainväliset opiskelijat ovat meille valtava mahdollisuus.”
Tiina toivoo, että yhä useampi opiskelija löytäisi tulevaisuutensa Posiolta. ”Kaikki tänne muuttaneet nuoret ovat todella rohkeita. He ovat lähteneet tuhansien kilometrien päästä täysin uuteen maahan ja kulttuuriin. Se kertoo valtavasta motivaatiosta.”
Samaa ajattelevat myös Ruby ja Ester. Kahden vuoden aikana Posiosta on tullut heille paljon enemmän kuin opiskelupaikka. ”Meistä on tullut toisillemme kuin sisarukset. Olemme onnellisia siitä, että olemme saaneet tulla asumaan, opiskelemaan ja työskentelemään Posiolle.”
