Teksti ja kuvat: Silja Lavonen
Ingridille muutto pohjoiseen tuntui välttämättömältä muutokselta elämässä, mutta vielä yhdeksän vuotta sitten hän ei osannut edes toivoa sitä kaikkea, mitä se toisi mukanaan.
Aiemmin Ingrid Jokiranta asui Raumalla ja teki pitkiä päivä ravintola-alalla kokkina. Työ oli kuormittavaa ja kotona hoidettavana oli neljä lasta. Lopulta Ingrid ymmärsi olevansa jatkuvasti vain töissä eikä ehtinyt olemaan läsnä lapsilleen siinä määrin kuin olisi halunnut. Tuli tunne, että elämään oli saatava muutos.
”Muistan kun sain fatbiken joululahjaksi ja käytin sitä kahden vuoden aikana kaksi kertaa, koska yksinkertaisesti ei vain ollut aikaa. Tuli aika kallis käyttöhinta sille pyörälle”, hän toteaa.
Ingrid muistaa vieläkin kuin eilisen päivän, kun hän työpäivän päätteeksi pukuhuoneessa kertoi esimiehelleen, ettei enää jaksa arkeaan. Esimies oli jopa hieman tuohtuneena todennut, että asiat eivät voi jatkua niin, vaan Ingridin pitäisi tehdä asialle jotakin. Niinpä Ingrid kotiin päästyään meni tietokoneelle ja kirjoitti Googlen hakukenttään ’omakotitalo lappi’.
Perheen kesken oli vuosia aikaisemmin puhuttu, että elämää voisi joskus kokeilla pohjoisessa. Monet Lapin kunnista olivat myös tulleet tutuiksi vuosittaisten lomien myötä.
Tuon Google-haun tuloksena löytyikin täydellinen vuokrakoti Posiolta.
”Ensin piti kuitenkin selvittää, että missä koko Posio edes on”, Ingrid nauraa.
Pian hän suuntasi Lappiin katsomaan tulevaa asuntoa ja sieltä palattuaan ilmoitti esimiehelleen irtisanoutuvansa ja muuttavansa nyt Posiolle.
”Esimies ei ollut uutisesta kovin ilahtunut, mutta kutoi kuitenkin villasukat läksiäislahjaksi”, Ingrid virnistää.
Kuukausi asuntonäytön jälkeen, tammikuussa 2016, Ingrid lapsineen muutti uuteen kotiinsa Posiolle. Lappi toivotti tervetulleeksi -30 asteen pakkasilla sekä metrisillä hangilla.
Liukkaiden teiden vuoksi muuttorekka ei kuitenkaan päässyt Posiolle perheen kanssa samaa tahtia, vaan saapui perille vasta kaksi päivää myöhemmin.
Suurin osa vaatteista oli tietenkin muuttorekan kyydissä, eikä etelässä liioin ollut tarvinnut sellaisia toppavaatteita, joita pohjoisen tiukassa pakkasessa selviytyminen vaatisi.
Apu löytyi kuitenkin nopeasti ja läheltä. Posion kirpputorilla Ingridille kasattiin suuri kestokassillinen täyteen hänelle sekä lapsille sopivia toppavaatteita eikä maksua vaadittu kuin nimellinen summa.
Paikallisten lämmin vastaanotto on jotain minkä Ingrid muistaa ikuisesti.
Kokin ammatille on ollut Posiolla kova kysyntä ja työ on aina löytänyt Ingridin luo, eikä hänen ole tarvinnut sitä erikseen hakea. Milloin on tullut tekstiviestillä kyselyä, milloin taas on tultu suoraan kotiovelta kutsumaan työhaastatteluun. Jokaisella kerralla Ingrid pohti, että ”Mistä ne ihmiset tietävät minut”.
Lopulta työtahti Posiollakin kävi yhtä kiivaaksi kuin etelässä, eli tapahtui juuri se mitä pakoon Ingrid oli aiemmin lähtenyt.
Neljä vuotta takaperin, täytettyään 40, Ingrid oli jälleen burn outin partaalla ja alkoi miettimään, että miten lähteä tilannetta hoitamaan.
Edessä oli lopulta alan vaihto ja nyt hänellä on takana kaksi vuotta lähihoitajan opintoja ja viittä vaille valmis tutkinto.
Hieman yksinäisen kokin ammatin jälkeen uudessa työssään Ingrid nauttii siitä, että saa olla enemmän tekemisissä ihmisten kanssa ja auttaa heitä. Sitä kautta hän saa itsekin energiaa ja jaksaa arjessaan paremmin.
”Jokaisen tulisi kokea itsensä merkitykselliseksi yhteisössään. Kiireen keskellä on tärkeää kuunnella ja tulla kuulluksi. Tämä lisää motivaatiota, yhteisöllisyyttä ja positiivista työilmapiiriä. Työn pitäisi olla merkityksellistä ja mielekästä. Toivon että minulle on aina täällä Posiolla töitä, että voin elää loppuelämäni täällä.”
Posiolla asuessaan hän on ollut myös ahkera vapaaehtoistyön parissa, mikä on tuonut valtavasti sisältöä ja kokemuksia elämään. Viimeisimpänä hän toimii Mannerheimin lastensuojeluliitossa sekä Martoissa.
”Se tuo elämään merkitystä, että teen toisten eteen jotakin”, Ingrid sanoo hymyillen.
Posiolla asuttujen vuosien aikana kaikista lapsista on kasvanut aikuisia, ja esikoinen on juuri ostanut Posiolta oman kodin.
Alkuun muutto ei kuitenkaan ollut lapsille aivan helppo ja uuteen paikkaan sopeutuminen ei käynyt täysin ongelmitta, kun ystävätkin jäivät Raumalle.
Jotain viehätystä pohjoinen kuitenkin vuosien aikana on herättänyt, sillä kaikki lapset asuvat yhä pohjoisessa ja he ovat päättäneet, että Oulua etelämmäs ei ole enää paluuta.
Posiolle muuton myötä perheen elämään tuli myös yhteinen, luonnossa vietetty aika, kun on ollut helppo lähteä kalaan tai iltaisin nuotiolle. Ingrid on erityisen ilahtunut siitä, että nykyään lasten kesken jopa kiistellään siitä, että kuka pääsee viikonloppuisin kalastamaan hänen kanssaan.
Posiolla luonto on aina läsnä, mikä on ollut Ingridille suuri voimavara. Metsään tai tunturiin pääsee koska vain palautumaan arjesta ja ensimmäisen vuoden aikana hän kävi jopa seitsemän kertaa Riisitunturilla.
Paras muisto retkeilyreiteiltä on se, kun vastaan tulevat ihmiset tuntuvat poikkeuksetta olevan kavereita keskenään.
”Etelässä vaikka asuit naapureiden kanssa kymmenen vuotta samalla alueella, niin he sanoivat tuskin moi.”
Ingrid myös hankki metsästyskortin, mutta toistaiseksi se on vain kortti ilman asetta. Hän kuitenkin toivoo, että jonain päivänä oman ruuan metsästäminen olisi myös osa arkea.
Television katsominen on myös jäänyt lähes kokonaan ja Ingrid mainitseekin tämän yhtenä konkreettisena esimerkkinä siitä, miten arki pohjoisessa on muuttunut.
Ennen television ääressä käytetyn ajan täyttävät nyt meditointi, lukeminen, videopelit sekä rakas harrastus kalastus. Haastattelua tehdessämme odotus jäiden vankistumisesta onkin jo kova, jotta pääsisi pilkille.
”Täältä puuttuu ylimääräinen hössötys, on tilaa olla”, Ingrid vastaa kysyttäessä Posion parhaita puolia.
”Ihmiset eivät välitä mitä sulla on päällä, tai millainen auto sulla on.”
Hauskana muistona mieleen nousee myös kohtaaminen ruokakaupassa: ”Muistan kun ensimmäisenä vuonna Posiolla kävin kaupassa, vieras nainen otti kiinni olkapäästä ja totesi, että sinä et kyllä ole paikallinen. Ihan säikähdin sitä, mutta sitten nainen totesi, että eivät paikalliset käytä noin värikkäitä vaatteita.”
Vilpittömät kohtaamiset ihmisten kanssa ovat kuitenkin aina tuntuneet hyviltä.
”Erään kerran, kun laitoin trikoot ja lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelylle, niin poliisista lähtien autot pysähtyivät kohdalle ja kysyivät, että tarvitsenko kyytiä.”
Viimeisen parin vuoden aikana Ingridin elämään on laskeutunut rauha ja tunne siitä, että hän on saanut kaiken tarvitsemansa.
”Koen, että olen saanut kaiken sen mitä Lappiin tulin hakemaan. Rauhan, oman tilan, rentouden, hiljaisuuden sekä kiireettömyyden. Ja se että on saanut omaan elämään merkityksen, on ehkä kaikista isoin muutos. Etten ole vain yksi ihminen muiden joukossa.”
Vuosia Ingrid on puhunut, että hänen elämästään ei puutu enää muuta kuin oma mökki. Tänä vuonna tuo toive vihdoin toteutui ja nyt järven rannalta, vanhojen mäntyjen katveesta löytyy oma arjen piilopaikka, jossa rauhoittua ja kalastaa.
”Täällä pohjoisessa on jotain mikä kaikkien olisi hyvä kokea.”
Pohjoisen talvet ovat taatusti olleet toista kuin etelämpänä Raumalla. Eniten Ingridiä pääsivät yllättämään suuren talon sähkölaskut sekä lumen ja lumitöiden määrä.
”Silloin kun tänne muutimme, autona oli madallettu BMW ja sittenhän olin sillä joka toinen viikko jumissa jossain ja minut täytyi työntää irti lumesta”, Ingrid kertoo nauraen. Nyt auto on vaihtunut malliin, johon voi luottaa säässä kuin säässä.
Syrjäinen sijainti pienessä kylässä on opettanut myös ennakointia ja suunnitelmallisuutta. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen arjen asia kuin sukat on täytynyt käydä ostamassa 60 kilometrin päästä Kuusamosta asti.
Vaikka kaupoista ei aina löydy kaikkea tarpeellista, niin asiaan voi suhtautua Ingridin tapaan näinkin: suuriin marketteihin verrattu suppeampi valikoima on helpottanut ostosten tekemistä huomattavasti.
”Täällä kun on tietty valikoima, niin tiedät jo valmiiksi, että mitä ostat ja mistä haet tietyn tuotteen. Rovaniemelle tosin onneksi pääsee puolessatoista tunnissa ja Kuusamoon alle tunnissa.”
Heti perään Ingrid kuitenkin toteaa, että yhteydet ovat hyvät, jos vain omistaa auton. Jos hän jotain kaipaisi, niin parempia bussiyhteyksiä.
Myös lääkäripalveluiden pysyvyys huolestuttaa ja hän toivookin Posion pysyvän elinvoimaisena sekä houkutteleva asuinpaikkana muualta saapuville myös tulevaisuudessa.
Ingridin vinkki pohjoiseen muuttaville onkin, että on hyvä olla valmis sopeuttamaan omaa suhtautumistaan asioihin ja olosuhteisiin.
Hänen hyvin käytännönläheinen ja omakohtainen neuvo kuuluukin: ”Täällä ei tarvitse korkokenkiä. Toin etelästä kaikki korkokenkäni ja ne ovat edelleen käyttämättöminä, eli ne voi jättää matkasta. Ja osta oikeasti lämmin takki, eikä sellaista, joka vain näyttää hyvältä päällä.”
