Kiitos ja Children of Bodomin keikalta opittu kirosana.
Nämä sanat puolalainen Tomasz Bogacz osasi, kun hän muutti seitsemän vuotta sitten Suomeen. Tomasz oli työskennellyt kolmetoista vuotta kokkina miljoonakaupunki Varsovassa. Elämä oli kiireistä ja meluisaa, samoin arki töissä.
”Minulle tuli kriisi”, Tomasz kuvailee tilannettaan.
Tomasz päätyi Suomessa asuvien ystävien kautta lomamatkalle Tampereelle ja huomasi heti, että täällä oli kaikki, mitä hän kaipasi: rauhallisia ihmisiä, metsää ja hyvä elämänlaatu.
”Annoin itselleni puoli vuotta aikaa. Jos työ, asunto ja paperit järjestyvät, jään Suomeen”, Tomasz muistelee.
Kokin ammattia hän mietti myös Suomessa ja muistaa hyvin hetken, kun hän seisoi pitkään erään ravintolan oven takana CV kädessään ja arpoi, mennäkö sisään vai ei. Lopulta CV joutui roskikseen ja Tomasz soitti henkilöstöfirmaan. Hänelle tarjottiin töitä tiskaajana.
”Sanoin heti, että otan. Pian huomasin, että kaikki toivomani asiat olivat järjestyneet.”
Jo Puolassa asuessa mielessä oli kuitenkin kytenyt ajatus eräopaskoulusta.
Samaan aikaan Suomen länsirannikolta pienestä Teerijärven kylästä kotoisin oleva Theresa Rauma haaveili luonnonläheisemmästä elämäntyylistä. Hän oli tehnyt töitä elokuva-alalla neljä vuotta.
”Elokuva-ala oli kuitenkin sekä henkisesti että fyysisesti niin rankkaa, että päätin, etten voi jatkaa.”
Theresa oli viettänyt lapsena paljon aikaa perheensä mökillä Kuusamon Jäkäläniemessä, joten luonnossa hän tunsi olonsa aina kotoisaksi.
”Helsingissä asuminen oli yksinäistä, jonka takia vietin paljon aikaa lähimetsässä. Ymmärsin siellä riippumatossa maatessani, että kaupunki on minulle liian stressaava paikka. Silloin muistui mieleen, että olin nuorena päättänyt opiskella joskus eräoppaaksi.”
Ensimmäisenä päivänä Tampereen eräopaskoulussa oppilaat kättelivät toisiaan.
”Siitä päivästä minulla jäi mieleen vain Tomaszin katse”, Theresa kertoo hymyillen.
Kuusi vuotta tuon katseen jälkeen, pariskunta pyörittää Wild Out -matkailuyritystään Theresan perheen mökillä Jäkäläniemessä ja Tomaszin suomen kieli on kehittynyt kahdesta sanasta siihen pisteeseen, että hän voi antaa haastattelun suomeksi. Tie tähän ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertainen.
Kuusamoon he kumpikin päätyivät eräopaskoulun harjoittelun kautta: Theresa Rukalle ja Tomasz Hossaan.
”Parasta eräopaskoulussa oli se, että siellä ei keskitytty välineurheiluun vaan aidon luontosuhteen rakentamiseen”, Theresa muistelee.
Samaa ei voi sanoa Tomaszin ensimmäisestä harjoittelusta Rovaniemellä, jossa hän kuskasi kiireellä valtavia turistiryhmiä revontulia katsomaan.
”Kuusamossa oli ihan erilaista. Kun ensimmäistä kertaa tulin tänne helmikuisena iltana bussilla Ervastin aukiolle, lähdin pimeässä kävelemään kuuden kilometrin matkan lentokentälle. Ketään ei näkynyt missään. Ajattelin, että tällainen on maailmanloppu”, Tomasz sanoo hymyillen.
Päivänvalossa Tomasz ihastui myös Koillismaan maisemiin, johon hänen mielestään tuntuu tiivistyvän koko Suomen luonnon parhaat puolet: kosket, järvet, tunturit, kalliot, metsät – kaikki samalla alueella.
Ennen Jäkäläniemen mökkiin asettumista Theresa ja Tomasz asuivat hetken Kuusamon keskustassa bilettävien opiskelijoiden naapurina ja kolmentoista neliön kelomökissä, jonka vuokran he maksoivat tekemällä muutaman tunnin päivässä töitä mökin omistavalle yritykselle.
”Se ei ollut millään muotoa talviasuttava ja yöllä koiran vesi jäätyi kuppiin. Mutta sekin oli tarpeellinen vaihe meille”, Theresa sanoo.
Ajatus oman yrityksen perustamisesta syntyi koronan myötä, kun eräopaskoulussa siirryttiin etäopiskeluun ja harjoittelut jäivät tauolle.
Theresa ja Tomasz viettivät aikaa yhdessä Jäkäläniemen metsiin tutustuen. Tunteet toisia kohtaan syvenivät, samoin ympäröivään luontoon.
”Kävelimme ja hiihdimme pitkiä matkoja ilman päämäärää ja ilman kiirettä. Lähellä sijaitsevat Kouervaara ja Naatikkavaara tulivat hyvin tutuiksi.”
Hiljalleen syntyi ajatus siitä, mitä arvoja he haluavat matkailuyrityksessään asiakkailleen välittää. He eivät halunneet esitellä vain kansallispuistoja, vaan sitä arkista luontoa, jonka jokainen suomalainen tuntee. Polkujen sijaan kävellään umpimetsässä.
”Me suomalaiset kävelemme lähimetsässä. Siellä tärkeä nähtävyys voi olla tuttu kivi, pellonreuna ja vanha polku – ne, joita käy aina uudelleen tapaamassa”, Theresa kuvailee.
Lisäksi Theresa ja Tomasz haluavat panostaa kesätuotteisiin, jolloin luonnossa on muutakin ihmeteltävää kuin lumi.
Yrityksen nettisivuilla asia on kiteytetty näin: ”Kävelemme siellä, missä muita ei ole. Valitsemme syvän metsän tunteaksemme vapauden. Kuljemme hitaasti arvostaen luonnon tarjoamia yksityiskohtia. Kokkaamme paikallisista raaka-aineista, koska arvostamme niitä. Teemme merkityksellisiä tekoja, koska haluamme.”
Yksi tällainen merkityksellinen teko on Wild Outin tarjoama retki, jossa asiakkaat pääsevät tekemään linnunpönttöjä.
Nyt Jäkäläniemen metsissä ja Hossassa on jo yli kolmekymmentä asiakkaiden tekemää linnunpönttöä, joiden asukkien elämää asiakkaat pääsevät myös seuraamaan jälkikäteen Wild Outin verkkosivuilta löytyvän linnunpönttökartan kautta. Sieltä saa tietoa muun muassa siitä, kuka pöntössä pesii ja milloin sitä on huollettu.
”Retkistä on saatu hyvää palautetta. Aluksi ihmisiä jännittää käsillä tekeminen ja voi tuntua, että ei osaa ja ei uskalla käyttää työkaluja. Mutta rohkaisemme siihen, että pöntön ei tarvitse olla täydellinen. On hienoa nähdä, kun asiakas uskaltaa alkaa kokeilemaan”, Tomasz kertoo ja esittelee samalla kirpputoreilta löytyneitä vanhoja työkaluja, joilla linnunpöntöt valmistetaan. Myös linnunpönttöjen materiaali on kierrätettyä puuta.
”Meille on todella tärkeää myös yhteistyö maanomistajien kanssa. Monet heistä ovat olleet yllättyneitä, että heidän palstaansa halutaan näyttää matkailijoille. Mutta ulkomaalaisille ihan tavallinen suomalainen metsä on todella ainutlaatuinen”, Theresa kertoo.
Pariskunta toivoo, että linnunpönttöjen kautta rakentuu pikkuhiljaa yhteisö, jossa asiakkaat voivat keskustella keskenään esimerkiksi nettisivuille tulevan chatin tai Whatsapp-ryhmän kautta.
”Joku voisi käydä huoltamassa jonkun toisen rakentamaa linnunpönttöä ja ilmoittaa hänelle, että nyt siellä pesii kirjosieppo”, Theresa visioi.
”Lisäksi voisimme rakentaa linnunpönttöjä vaikka koululaisryhmien kanssa. Uskomme, että linnunpönttöjen ympärillä on paljon mahdollisuuksia”, hän lisää.
Oman yrityksen myötä myös kokkaamisen ilo on tullut takaisin Tomaszin elämään. Wild Outin toiminnan ytimessä on lähiluonnon antimien hyödyntäminen ja ulkona asiakkaille kokkaaminen. Omien retkien lisäksi Tomasz tekee keikkatyönä aterioita Hossaan tuleville ryhmille.
Jäkäläniemen mökin keittiön takahuone onkin muutettu varastoksi, josta löytyy hyllykaupalla erilaisia säilykkeitä ja kuivattuja yrttejä. Kesän korvalla villiyrteistä tehdyt teet alkavat olla jo vähissä, mutta hyllyjen perukoilta löytyy kuitenkin vielä muutama purkki, joiden tuoksu on huumaava.
Sisältä löytyy esimerkiksi fermentoituja hillan terälehtiä ja uunissa paahdettuja hillan siemeniä.
”Pyrimme käyttämään kasveista kaikki mahdolliset osat, jotta mitään ei menisi hukkaan”, Theresa kertoo.
Tänä vuonna uusi projekti on mökin takaa löytyvä kasvimaa, jonne on istutettu muun muassa retiisiä, lehtikaalia, porkkanaa, selleriä, villisipulia, kurkkua, kyssäkaalia, tomaattia ja punajuurta.
Tärkeässä osassa pariskunnan projekteissa on Vasaraperän naapuriapu.
”Puutavaraa puutarhaan ja muihin tarpeisiin saadaan naapuri-Yrjöltä, aurausapua Olavilta ja vinkkejä villiyrteistä kylän viestiketjuista”, Theresa ja Thomasz kertovat.
Vasaraperällä on myös muita matkailuyrittäjiä, joilta Theresa ja Tomasz kertovat saavansa aina tarvittaessa apua, kuten ranskalaisen pariskunnan pyörittämä O’Nordic ja Vasaraperän koululla toimiva Adventure Apes.
”Vastikään saimme myös uuden yrittäjän, joka tekee musiikkiretkiä luontoon. Kaikilla on täällä omanlainen suhde luontoon”, Theresa kertoo.
Lisäksi apua on aina tarvittaessa saatu Koillis-Suomen kehittämisyhtiö Naturpolikselta. Wild Out on myös Ruka-Kuusamon matkailuyhdistyksen jäsen, jonka kautta yrityksessä on vieraillut muun muassa vaikuttajia ja vloggaajia.
”Kesäkuussa on tulossa pyöräilijäparikunta Saksasta. Sijaitsemme parin pyöräilyreitin varrella ja annamme myös kymmenen prosentin alennuksen niille, jotka saapuvat meille pyörällä”, Theresa sanoo.
Kun asiakas on pysähtynyt Jäkälämutkaan, pitää hänet vielä saada pysähtymään myös syvemmällä tasolla.
”Monilla on lomalla pitkä lista asioita, mitä pitäisi tehdä. Meidän tavoitteemme on saada ihmiset oikeasti rauhoittumaan ja hidastamaan tahtia, jotta he ehtisivät aidosti kokea luonnon hienot yksityiskohdat.”
