Kuvat ja teksti: Silja Lavonen
Miltä kuulostaisi elää retkeilyautossa ja samalla remontoida lähes satavuotiasta hirsitaloa, 16 kilometrin päässä itärajasta?
Leena ja Antti muuttivat aikoinaan Kuusamosta opiskeluiden ja töiden perässä Espooseen, mutta palasivat vuosia myöhemmin kotiseudulleen. Itseasiassa melko kirjaimellisesti juurilleen; he alkoivat remontoimaan Antin suvulle kuulunutta 1930-luvun hirsitaloa viiden kilometrin päässä Leenan lapsuudenkodista
Kyseisen hirsipirtin he olivat lunastaneet itselleen jo 2019, mutta ajatuksissa siitä piti alun perin tulla kesämökki. Kuusamoonkin oli tarkoitus tulla sitten ehkä joskus, eläkepäivillä kenties. Mutta kuten niin monen muunkin, korona sysäsi heidän elämänsä uuteen suuntaan.
Maaliskuussa 2020 Leenan ja Antin oli tarkoitus juhlia häitään, mutta puolitoista viikkoa ennen juhlaa koronasulku laittoi suunnitelmat uusiksi. Häämatka vaihtui viiden kuukauden mittaiseksi ”koronapaoksi” Kuusamoon. Tuona aikana Leena ja Antti nauttivat luonnosta ja alkoivat edistää hirsitalon remonttia.
Vihkiminenkin lopulta järjestyi Vuotungissa, Jyrkänkosken pienessä saaressa perheiden läsnä ollessa.
Nämä viisi kuukautta olivat ensimmäinen pidempi ajanjakso Kuusamossa etelään muuton jälkeen ja pariskunta huomasi, että pohjoinen hieman yllättäen tarjosikin elämään heidän kaipaamaansa sisältöä.
Espoon kerrostalokaksio ei tuntunut enää omalta. Ajatuksissa oli muhinut muutto väljemmille vesille, mutta ei sentään Kuusamoon asti.
”Puolivälistähän me puhuttiin, että Kuopioon”, Antti nauraa.
Myös remontti oli hankalaa ja hidasta 800 kilometrin päästä, mutta asiat jäivät hautumaan.
Antin ja Leenan ollessa 2023 Kuusamossa joululomalla, Leena päätti kokeilla onneaan Naturpoliksen työhaastattelussa. Vielä samana päivänä tuli soitto perään, että ottaisiko hän paikan vastaan.
Siitä eteenpäin kaikki tapahtuikin nopeasti: Espoon kaksio kuudessa päivässä pahvilaatikoihin, huonekalut myyntiin ja asunto vuokralle.
Jännitykseltäkään ei muuttomatkalla vältytty, kun muuttopäivänä pohjoisessa oli pakkasta rapeat -36° astetta ja vuokrapakettiauto alkoi viime metreillä Suomussalmen kohdalla hyytymään. Vuokraamosta annettiin vain vinkiksi ajaa lähimpään lämpimään parkkihalliin, joka tässä tapauksessa olisi löytynyt noin 160 kilometrin päästä Rukalta.
”Siinä kohtaa me todettiin, että nyt täytyy tottua vähän erilaiseen arkeen”, Leena naurahtaa.
Kuusamoon kuitenkin päästiin ja nyt he ovat asuneet retkeilyautossaan kaksi vuotta. Retkeilyauto, tuttavallisesti ’retkis’, on ollut sopiva tukikohta omassa pihassa remontin ajan, mutta tuonut myös vapautta ja mahdollisuuden lähteä aina kulloinkin mieluiseen suuntaan retkeilemään.
Ensimmäisenä talvena Kuusamossa pakkanen paukkui hyytäviä lukemia, jolloin retkeilyautossa tuli Leenan mukaan pariin otteeseen mietittyä oman elämänsä valintoja, mutta kertaakaan pariskunta ei ole muuttoaan Kuusamoon katunut.
”Toisaalta se oli myös aika kiva fiilis. Tässä pihassa kun oltiin parkissa ja meni käymään vaikka tuolla huussissa kun oli kolkyt pakkasta, ja siinä samalla revontulet loimusi ja tähdet loistivat. Ei Espoossa ollut sellaista”, Leena muistelee.
Etelässä vietettyjen vuosien jälkeen Leena ja Antti kertovat arvostavansa etenkin alueen luontoa ihan uudella tavalla. Aiemmin ympäristö tuntui heistä arkiselta ja itsestään selvältä, mutta pienen etäisyyden jälkeen tututkin retkeilykohteet ovat näyttäytyneet uudessa valossa.
”Ja nykyään pysähtyy, jos huomaa jotain kaunista, kuten auringonlaskun. Oikeasti pysähtyy ihastelemaan sitä”, Leena kertoo.
Hän nostaa esimerkiksi niinkin arkisen asian kuin hiihtämisen. ”Täällä kun asui, niin oli korviaan myöten täynnä sitä. Mutta sitten etelässä jossain kohdin rupesi miettimään, et ’ai että oispa ihanaa päästä hiihtämään!’”, hän nauraa.
Pienellä paikkakunnalla voisi myös ajatella olevan liian vähän tarjontaa, mutta Antti ja Leena kokevat asian ennemmin niin, että Kuusamossa välttyy siltä vaihtoehtojen ähkyltä ja valinnan vaikeudelta, mikä usein etelässä oli läsnä.
”Mulla on puhelimessa lista kaikista Kuusamon ja Rukan ravintoloista ja kahviloista. Meillä on tavoitteena käydä ne kaikki läpi, ja muutama taitaa olla vielä käymättä. Niitä kuitenkin on loppujen lopuksi aika paljon”, Antti kertoo. ”Onhan tämä kokoaan suurempi paikka.”
Kiitosta saavat luonnon lisäksi peruspalvelut, hyvät yhteydet, kansalaisopiston kurssit, päivystys sekä tietysti Rukan tarjoamat palvelut ja aktiviteetit.
Antti kuvailee tunnetta absurdiksi: pohjoisessa asiat tuntuvat pitkistä välimatkoista huolimatta olevan lähempänä kuin ruuhkaisessa Etelä-Suomessa. Mutta tietyt asiat ovat hyvinkin lähellä; metsälle voi nykyään lähteä suoraan kotiovelta ja hiihtämään pääsee ikkunan alta kulkevalle kylän hiihtoladulle.
Hän korostaa myös pohjoisen vuodenkierron erityisyyttä, joka on aivan omanlaisensa. ”Se on tosi hienoa, että aina on jotain aktiviteettia, mitä tehdä ulkona.
Leena jatkaa, että televisiotakaan ei ole tullut kaivattua, kun jokaisena vuodenaikana luonnossa tapahtuu jotain uutta mitä odottaa. Tai sitten voi tehdä vaikka muikkuverkon, kuten Leena on nyt ukkinsa opeilla nyt tehnyt.
”Myös pimeänä vuodenaikana on paljon mitä puuhata. Meillä on esimerkiksi talvisin ollut maderysä jään alla”, Antti jatkaa.
Leena ja Antti ovatkin intohimoisia kalastajia, ja heistä loistaa innostus joka kerta kun puhe sivuaa järviä, kaloja sekä erilaisia tapoja kalastaa. Keittiön allaskin on valittu sen mukaan, että siellä mahtuu käsittelemään suurta haukea.
Vuodenaikojen kierron rytmittäminä he hiihtävät ja latvalinnustavat talven, pilkkivät maaliskuusta toukokuuhun, hoitavat puutarhaa keväällä, marjastavat, sienestävät ja kalastavat verkoilla kesästä syksyyn.
”Toissa syksynä lähti kyllä ihan lapasesta sen kalastuksen kanssa”, Antti nauraa. ”Mutta toki me käytetään kaikki kala mitä saadaan”, Leena jatkaa heti perään.
Itse kerättyä ja pyydettyä ruokaa kertyy jo niin, että he pohtivat onko kolmas pakastin kahdelle hengelle jo liioittelua.
Ajatus vanhan hirsitalon lopullisesta käyttötarkoituksesta on elänyt vuosien varrella, mutta nyt ollaan lopulta siinä pisteessä, että joululomalla Antti ja Leena pääsevät muuttamaan sisään taloon, jonka he ovat remontoineet kodiksi. Tai ihan valmista ei vielä ole, mutta moninkertainen määrä neliöitä ja lattialämmitys houkuttelevat talven kynnyksellä siinä määrin, että retkis saa jäädä odottamaan tulevia retkiä.
Pariskunta on halunnut käyttää remontissa paikallisia ammattilaisia ja tuttavien suositusten kautta on löytynyt osaavia tekijöitä, kuten timpuri, peltiseppä sekä muurari.
Antti kertoo, miten remontti on tuonut hyvää vastapainoa läppärin ääressä tehtävälle konsulttityölle.
”Kun läppärin laittaa kiinni, niin sitten voi vaihtaa remppavaatteet päälle ja alkaa paukuttamaan vasaralla.”
1936 valmistuneessa hirsitalossa todella riittää työtä, kun pohjia avataan, eristeitä vaihdetaan ja seiniä siirretään. Sodista selvinnyt talo kätkee sisäänsä myös tarinan jos toisenkin.
”Tarinan mukaan saksalaiset sotilaat ovat nukkuneet tuolla vintillä. Kun me putsattiin sitä, siellä oli vanhat muhat, olkea ja sammalta. Ja niiden seasta todella löytyi saksalaisia tupakka-askeja”, Leena kertoo.
”Sieltä löytyi myös paljon kirjeitä, ja yhdessäkin kirjeessä jotenkin kerrottiin, että Suiningin takana, eli tuolla järven takana, poltetaan taloja”, Antti jatkaa tarinaa sota-ajan löydöistä.
Leena ja Antti eivät kuitenkaan ole huolissaan siitä, että elämä kävisi yksitoikkoiseksi remontin valmistuttua. Huolena on ennemminkin valinnanvaikeus siitä, mitä kaikkea vapaa-ajalla ehtii tekemään.
Antti kertoo olevansa onnekkaassa asemassa, kun on voinut jatkaa työskentelyä pitkäaikaiselle työnantajalleen etänä. Leena työskentelee yhä Naturpoliksella hankkeen projektipäällikkönä, mutta hankkeet aina loppuvat, jolloin edessä oon uuden työn etsiminen. Hän on kuitenkin toiveikas nykypäivän etätyömahdollisuuksista.
”Etätyöt vaativat toki vähän reissaamista, mutta lentokenttä on näppärä. Ja junayhteydetkin ovat aika hyvät”, Antti pohtii.
Business Kuusamon etätyötilat saavat myös Antilta kiitosta. Ne ovat tarjonneet kaivattua vaihtelua retkiksessä istumisen tilalle.
Antti ja Leenat kokevat, että vuodet etelässä olivat hyviä ja antoisia, mutta nyt Kuusamossa tuntuu oikealta paikalta asua. Minkään ei kuitenkaan tarvitse olla lopullista, ja he rohkaisevatkin ihmisiä kokeilemaan uutta; aina voi lähteä, jos paikkakunta ei ollutkaan itseään varten.
Asuntoa etsiville he taas vinkkaavat paikalliset Facebook-ryhmät, joista löytyy kohteita niin vuokrattavaksi kuin ostettavaksikin.
Ja vaikka ympärillä riittää tilaa, niin yksin ei tarvitse uuden tulijan jäädä. Kuusamo pitää sisällään kymmeniä kyliä ja monissa niistä on aktiivinen kyläseura, kyläyhdistys tai maamiesseura. Oman kylän toiminnan kautta pääsee esimerkiksi tutustumaan uusiin ihmisiin ja mukaan monenlaiseen toimintaan aina talkoista yhteisiin saunailtoihin tai melontaretkille.
Leena vinkkaa, että tietoja oman alueen kylästä löytää yleensä parhaiten ihan ilmoitustauluilta, Facebookista sekä Kuusamon kaupungin sivuilta.
”Vuotungissa esimerkiksi on hyvin aktiivinen ilmoitustaulu”, Leena hymyilee kertoessaan oman kylänsä toiminnasta.
Koillismaalla kaikki ei välttämättä löydy googlaamalla, vaan toisinaan on parempi pyörähtää ilmoitustaululla tai kysyä suoraan paikallisilta.
Ei avoimia työpaikkoja.
