Kuvat ja teksti: Silja Lavonen
Kitkajärven pohjoisesta kulmasta löytyy punainen tupa ja iloisesti tervehtivä lauma huskyja.
Hollantilainen Martijn, tuttavallisesti Saukko, ja vaimonsa Krista ottavat avosylin vastaan ja johdattavat koirien luo kenneliin. Tervehtiessämme kaikki viisi koiraa käy selväksi, että Saukko on omistanut elämänsä näille energiaa pursuaville rekikoirille. Tässä kasvaa hiljalleen lauma, jonka kanssa hän haaveilee voivansa viedä asiakkaita harkiten räätälöidyille valjakkoretkille Kuusamon luontoon.
Mutta kelataanpa hieman taaksepäin, kuinka on hollantilainen päätynyt Kuusamon pohjoiseen kolkkaan kasvattamaan omaa rekikoiralaumaa?
Mennään aina vuoteen 2014 asti. Saukko työskenteli Rotterdamissa painoteollisuuden parissa ja kaipasi totaalista elämänmuutosta. Hän oli kuullut Suomessa sijaitsevasta, kansainvälisestä eräopaskoulusta eikä lähtöä tarvinnut lopulta kauaa miettiä. Muut pohjoismaat olivat tulleet jo aiemmin tutuiksi ja Saukko toteaakin, että ”Suomi oli vaihtoehdoista se musta hevonen”.
Suomeen lähtö kannatti, sillä sanojensa mukaan Saukon rakastui opintoihinsa päätä pahkaa.
”Vuoden ajan opiskelimme luonnossa opastamista, mutta myös paikallista kulttuuria sekä yritystoiminnan pyörittämistä täällä.”
Tie valmistumisen jälkeen ei kuitenkaan käynyt suoraviivaisesti Kuusamoon, vaan Saukko sanojensa mukaan hyppi ympäriinsä työn perässä.
”Koulun jälkeen työskentelin Saariselällä, jonkin aikaa Ruotsissa ja hetken Belgiassa.”
Kaipaus Suomeen kuitenkin kasvoi kasvamistaan. Lisäksi suomalaisessa eräopaskoulussa opitut taidot, tiedot suomalaisesta luonnosta, tavoista ja kulttuurista palvelivat parhaiten pohjoisessa työskentelyä, joten ei tuntunut järkevältä lähteä oppaaksi esimerkiksi Espanjaan tai Italiaan.
Työkontaktiensa kautta hän kuuli Kuusamossa toimivasta Erä-Sudesta, joka järjestää talvisin husky-safareita.
”Ensin ajattelin, että on päästävä lappiin, että lappi on pohjoisen helmi, mutta lopulta totesin, että tälle paikalle täytyy antaa mahdollisuus.”
Jos eräopaskoulussa Saukko tunsi tulleensa oikeiden asioiden äärellä, niin huskyt ne vasta veivätkin miehen sydämen.
”Sillä sekunnilla, kun kävelin sisään, tiesin että tämä on minun paikkani.”
Eikä tunne ole muuttunut ja jälleen alkaa uusi talvikausi tuttujen koirien kanssa.
”Tämä on se mitä rakastan tehdä. Ihmisten ja eläinten kanssa työskentelyä luonnossa, toisinaan haastavissakin olosuhteissa. Nautin kylmästä säästä.”
Mitä enemmän Saukko oppi tuntemaan aluetta sekä sen ainutlaatuisia piirteitä, sitä enemmän hän alkoi sitä arvostaa.
”Tästä läheltä löytyy jopa neljä hienoa kansallispuistoa. Ja niillä kaikilla on upeat erityispiirteensä.”
Hieman myöhemmin elämään ilmaantui Krista. Pari tapasi toisensa Etelä-Suomessa Saukon ollessa luentoreissulla entisessä opinahjossaan. Yhteinen taajuus löytyi vaivattomasti ja Kristalle oli nopeasti selvää, että hän tulisi Saukon luo Kuusamoon ja antaisi elämälle pohjoisessa mahdollisuuden.
Yhteisen, isomman asunnon löytäminen ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista. Lopulta pitkän etsinnän jälkeen sopiva koti löytyi Kitkajärven pohjoisesta kolkasta.
Molemmat ovat erityisen onnellisia kotinsa sijainnista, joka tarjoaa mahdollisuuden pitkille kanoottiretkille sekä loputtomasti hankia omille laduille metsän siimekseen, heti kotiovelta.
Saukko ja Krista suhtautuvat elämään vanhassa talossa, vieläpä pohjoisen syrjäisessä kolkassa, hyvin käytännönläheisesti.
”En ala kaunistelemaan asioita, arki ei ole aina helppoa. Meillä on Kristan kanssa yhteinen vitsi hetkiin, kun elämä meinaa asettaa vastoinkäymisiä; toteamme, että me itse valitsimme tämän tavan elää.”
Saukko kertoo arvostavansa paikallisten asennetta ja tapaa elää vuodenaikojen mukaan. Asioihin ei suhtauduta automaatioina, vaan ollaan valmiita tekemään työtä ja aina auttamassa naapuria hädän hetkellä. Käytännönläheinen työskentely ja elämäntyyli on tuntunut Saukosta luonnolliselta.
”Talomme esimerkiksi lämmitetään puilla ja jos emme itse hoida sitä, tupa on kylmä. Eli asioihin täytyy varautua ja tehdä konkreettisia toimia, mutta se on osa elämisen viehätystä täällä.”
Juuri elämän sopeuttaminen vuodenaikojen vaihteluun oli Saukosta suurin muutos Hollanista Suomeen muuttamisen myötä.
”Pidän erityisen paljon vuodenaikojen vaihtelusta. Muutokset tuntuvat jopa radikaaleilta, kuten valon määrä. Ja ne muutokset vuodenaikojen välissä… Pimeitä päiviä seuraavat lumi ja kaunis kaamoksen valo, minkä jälkeen valo alkaa kirkastumaan vähä vähältä.”
Suuri ero Hollantiin on ollut myös elämän rytmissä.
”Hollannissa ihmiset elävät suurin vaihde silmässä, niin nopeasti kuin mahdollista. Se vain on paikallinen tyyli, mutta täällä on aivan toisin.”
Saukko neuvookin uusia tulijoita antamaan asioille aikaa järjestyä, oli kyse sitten alueelle sopeutumisesta tai putkimiehen odottamisesta.
Hektisessä Rotterdamissa elänyt Saukko ja Helsingistä muuttanut Krista tunsivat syvää vetoa pohjoisen luontoon ja arvostavat suuresti sen tarjoamaa rauhaa.
Kuusamoon muuttaessaan Krista oli avoin monenlaiselle työlle, mutta halu olla enemmän luonnossa vei tien opiskelemaan eräoppaaksi KSAKissa. Nyt molemmille on ehtinyt kertyä laajaa osaamista opastyöstä pohjoisessa.
Krista pyörittää omaa Hidden Adventures yritystään, kun taas Saukko työskentelee Saukko Outdoor Experience yrityksensä kautta. Molemmat tekevät tiivistä yhteistyötä muiden paikallisten yrittäjien kanssa, mutta kehitteillä on uusia, kummankin omista intohimoista kumpuavia elämyspalveluita.
Krista on myös käyttänyt Naturpoliksen yrityspalveuita oman yrityksensä perustamisessa sekä kehittämisessä.
Pieninä toimijoina he nostavat suureen arvoon yhteistyön muiden paikallisten yrittäjien kanssa. Tästä yhteistyön tarpeellisuudesta sekä intohimosta tarjota laadukkaita ja vastuullisia luontoelämyksiä, heidän käsissään on syntynyt Slow Adventures Society -yhteisö.
Yhteisön kautta he toivovat voivansa kehittää muiden yrittäjien kanssa monipuolisempia palveluita ympäröivää luontoa ja yhteisöä kunnioittaen.
”Saattaa olla, että olemme hieman idealistisia asioiden suhteen, eikä se ole aina helpoin tie, mutta haluamme tehdä asiat hyvin”, Krista toteaa.
Syrjässä asuvat Krista ja Saukko arvostavat suuresti ympärillään olevaa yhteisöä; avuliaita naapureita sekä Koillismaalta löytyneitä ystäviä ja kanssayrittäjiä. Ihmisiä, joilta voi koska vain pyytää apua ja he saapuvat paikalle kyselemättä.
“Ja tietysti me teemme saman heille. Mutta silti kenenkään ei tarvitse istua toistensa kahvipöydissä joka ilta. Olen muuttumassa erittäin suomalaiseksi siinä mielessä, että arvostan yksityisyyttäni,” Saukko nauraa.
Hän on asettunut Koillismaalle niin hyvin, että vieraillessaan Hollannissa hän ei koe menevänsä kotiin, vaan kylään.
”On hassua, että kaikille ei ole aivan valjennut, että tämä on nyt kotini. Matkustan toisinaan Hollantiin ja ihmiset toteavat, että ’aah olet menossa kotiin’. Mutta ei, kotini on täällä.”
Ei avoimia työpaikkoja.
