Kuvat ja teksti: Salla Karhumaa
Anyada muutti Thaimaasta Kuusamoon äitinsä kanssa seitsemän vuotta sitten. Anyada oli tuolloin 12-vuotias eikä hän puhunut sanaakaan englantia eikä suomea.
Ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Koulussa kiusattiin eikä kielitaidoton tyttö osannut puolustaa itseään. Suomen alkeet opittuaan kotiutuminen Kuusamoon alkoi pikkuhiljaa sujua.
”Rasismia ja ennakkoluuloja on yhä, mutta myös oma asenne auttaa yhteisöön sisään pääsemisessä”, Anyada kertoo.
”Maahanmuuttajat tutustuvat usein toisiinsa ensin, kokemukset yhdistävät, mutta nykyään minulla on hyviä ystäviä niin maahanmuuttajissa kuin paikallisissakin.”
Anyadan odotettiin opiskelevan hoitoalaa. Äidin mielestä se olisi paras vaihtoehto, ja töitä riittäisi. Anayda piti kuitenkin päänsä, ja lähti opiskelemaan kauneudenhoitoalaa. Kainuun ammattiopiston kampaajalinjan lisäksi hän opiskeli kynsiteknikoksi, ja toimii nyt kauneudenhoitoalan yrittäjänä Studio Goldissa Kuusamon keskustassa.
”Olen ahkera ja sosiaalinen, ystävällinen ja kiinnostunut ihmisistä. Rakastan työtäni! Saan tutustua uusiin ihmisiin, kuunnella heidän elämäntarinoitaan ja samalla kaunistaa heidän päivänsä. Etenkin kynsihoidoissa ollaan todella lähellä asiakasta, istutaan naamat vastakkain pari tuntia. Siinä syntyy yhteys.”
Suurin osa Anyadan asiakkaista onkin kanta-asiakkaita. Kiireetön, aito, tarkka ja ammattitaitoinen palvelu saa heidät palaamaan kerta toisensa jälkeen. Palvelu tapahtuu sujuvalla suomenkielellä, mutta välillä puheeseen livahtaa jokunen sana englanniksi, jota Anyada pahoittelee välittömästi.
”Englanti on helpompaa, joten varsinkin innostuessani kieli kääntyy ihan huomaamatta siihen”, Anyada selittää, mutta aivan turhaan. Hänen suomenkielentaitonsa on vertaansa vailla.
Aasialaisilla on vankka työmoraali, ehkä liiankin. Anyada kertoo, ettei ole pitänyt lomaa moneen vuoteen kuin viikon silloin tällöin.
Hän työskentelee aamusta iltaan, jolloin voi palvella mahdollisimman monia eri aikaan työssä käyviä asiakkaita. Kahdeksasta neljään rutiini ei yrittäjän työssä ole mahdollista.
”Meidän kulttuurissamme ei olla totuttu kuukausien lomaan, se tuntuu aivan hullulta”, Anyada nauraa, mutta lisää sitten, että välillä kroppa väsyy, sairastuu, ja siitä tietää, että on aika hieman levähtää, ladata akkuja.
Viime kesänä Anyada lomaili viikon käväisten Ruotsissa ja Tampereella ystäviä tapaamassa. Hän asuikin vuoden päivät Tampereella, kun Kuusamo tuntui liian pieneltä ja tylsältä, ja suurempi kaupunki houkutti.
”Se oli teini-iän kapinaa ja huomasin aika pian, että se oli virhe. Vasta etäämpää näin, miten hyvä Kuusamossa on asua. Täällä ovat minun perheeni, ystäväni ja työni, mitä muuta muka tarvitsen”, Anyada toteaa.
”On turvallista, luonto on ympärillä, on puhdasta ja kaunista. Tämä tuntuu kodilta enkä ole lähdössä minnekään”, hän jatkaa nauraen, mutta jämäkästi.
Anyada sanoo olevansa pohjimmiltaan aika perinteinen ja konservatiivinen nuori. Hän haaveilee perheestä, avioliitosta, lapsista ja omakotitalosta, puuhailusta omassa puutarhassa.
Hän kertoo olevansa melko vähään tyytyväinen, mutta talon pitää kuitenkin olla sen verran iso, että äiti eläköityessään mahtuu asumaan saman katon alla. Vanhuksista huolehtiminen on aasialaisille oikeus ja kunnia-asia.
”Unelmia kannattaa tavoitella, ja tehdä töitä niiden eteen, niin ne voivat toteutua. Jokaisella pitäisi olla oikeus tehdä omat valintansa.”
Nauravaista, mutta päättäväistä nuorta yrittäjää on ilo kuunnella ja katsella. Hänen aito intohimonsa elämää kohtaan on inspiroivaa ja tarttuvaa.
